Saariston rengastie – parhaat vinkit

Iloiset terveiset ja isot halaukset Turun saariston rengasreitiltä. Olen käynyt muutamia kertoja Korppoossa, Nauvossa ja Iniössä, mutta koskaan aikaisemmin en ole kiertänyt saariston rengastietä, ennenkuin nyt. Ja vielä juuri sopivasti ennen varsinaista turistisesonkia.

Koska matkustimme maltilla, eli olimme reissun päällä melkein viikon, saimme ammennettua sopivasti loistavia saaristo-vinkkejä maisemiin, ruokailuun ja muihin visiitin arvoisiin paikkoihin ja nikseihin liittyen. 

Matkamme kulki Kustavista Iniöön, Houtskäriin, Nauvoon, Seilin saarelle, Paraisille ja Naantaliin. Ja näistä kaikista on omat esittelynsä tässä blogipostauksessa. Ota siis hyvä asento nojatuolissa ja nauti matkasta.

Ennekuin lähdemme liikkeelle, niin tässä tuleekin ihan ensimmäinen vinkkini:

Kierrä vastapäivään.

Kaikki opaskirjat ja sivustot, jotka saariston rengastiestä löysin, kiertävät myötäpäivään Paraisilta Nauvon kautta Korppooseen, ja sieltä Houtskärin ja Iniön kautta takaisin mantereelle, Kustaviin. Koska reitti kuvataan näin, kiertää suurin osa sen myös näin. Ja tästä johtuen lautoilla saattaa olla hieman enemmän ruuhkaa juuri myötäpäivään kierrettäessä. Kierrä siis vastapäivään.

___________________________________________________

KUSTAVI

Me aloitimme siis matkamme Kustavista. Olen aina kuvitellut tämän olevan pieni kylä saaristomeren rannalla ja siinä olin väärässä. Kylä on kylläkin ihan idyllinen, mutta sijaitsee sisämaassa. Ja jos itse kylässä ei merimaisemia pääse ihastelemaan, niin matkanvarrella sitten sitäkin enemmän. Kustaviin päin ajaessa tulee vastaan yksi Suomen pisimpiä ja korkeimpia siltoja, upea Kaitaisten silta, joka on aikoinaan korvannut kaksi lossia, jotka kulkivat Kustaviin. Sillalta näkymät ovat niin huikeat, että se piti tepastella kameran kanssa molempiin suuntiin.

Kustavissa on ihastuttava pieni käsityökylä, jossa kannattaa ehdottomasti käydä. Täällä sijaitsee Kustavin Savipaja, kynttilävalimo ja lahjapuoti Paratiisipaja, Hopeapaja, Sepänpaja, Lasihytti sekä kahvila. Jos on aikaa ja halua, niin täällä pääsee myös kokeilemaan erilaisia käsitöitä, kuten lasinpuhallusta tai savenvalamista.

Kustavin majoituksista pitkäaikainen unelmani on ollut yöpyä Peterzen´sin Boathouse-hotellissa. Nyt kävi aikaisille toukokuun matkaajille kuitenkin köpelösti, sillä se ei ollut vielä auki. Hieman kävimme paikanpäällä kuitenkin aistimassa tunnelmaa. Ja pakkohan tänne on takaisin päästä:

Koska Kustavissa oli moni muukin majoituspaikka vielä kiinni, niin me yövyimme naapurikunnassa, Taivassalossa. Sieltä löytyi mitä ihastuttavin Airbnb-huoneisto, joka sijaitsi vanhan, punaisen koulurakennuksen päädyssä. Tätä taloa asustaa mukava suomalais-yhdysvaltalainen pariskunta. Koska asunnossa ei ollut sisäsuihkua, lämmitettiin meille illaksi tunnelmallinen pihasauna.

Tässä kohteessa sijaitsi koko reissun parhaat sängyt!

________________________________________________

INIÖ

Tämä oli nyt toinen kerta, kun visiteerasin Iniössä. Täällä on mielettömän kaunis luonto ja jos aikaa on, niin suosittelen patikoimaan Norrbyn luontopolulla. Sieltä aukeavat huikean hienot maisemat saaristoon. Nyt olimme kuitenkin jatkamassa matkaa vielä ennen illankoittoa, joten luontopolku sai jäädä odottamaan seuraavaa vierailua.

Iniöön pääsee mantereelta lossilla, joka kulkee ympäri vuoden. Monet lossit ja lautat nyt kolunneena, voin sanoa, että tämä on niistä mielestäni kaunein. Sen kannelle kannattaa siis ehdottomasti kiivetä ihastelemaan näkymiä.

Koska monet paikat olivat vielä kiinni näin toukokuussa, ostimme eväät mantereen puolelta ja menimme Söderbyn venesataman rauhallisiin rantamaisemiin niitä nauttimaan. Täällä sijaitsee myös kaunis rivistö venevajoja – niille tiedoksi, jotka niitä bongailevat.

_________________________________________________

HOUTSKÄR

Houtskäriin pääsee Iniöstä vain kesäaikaan. Näiden saarien välillä seilaava lautta, M/S Antonia kulkee ainoastaan toukokuusta elokuun loppuun ja on saariston rengastien ainoa maksullinen lautta. Huomion arvoista on myös se, että tämä lautta kulkee vain nelisen kertaa päivässä, aikataulun mukaan.  

Houtskäriin saapuessa tiet kapenevat entisestään. Kauniita kalliorantoja ja vehreitä metsiä on edelleen silmänkantamattomiin. Kaunein tienpätkä saariston rengastiellä löytyi Houtskärin puuristikirkon takaa, Näsbyn kirkonkylältä ja te tulee tässä:

Kirkon paraatipuolella sijaitsee Houtskärin Saaristolaismuseo, josta löytyy erilaisia kalastukseen ja metsästykseen liittyviä välineitä ja veneveistämö.

Houtskärin upeimmat maisemat avautuvat Borgbergetin näköalatornilta. Tarina kertoo, että hyvällä säällä täältä näkee jopa Ahvenanmaalle saakka. 

Ja kun Borgbergetin näköalapaikalta ajaa hieman eteenpäin, löytää itsensä idyllisestä Hyppeisistä. Sieltäpä löytyvätkin koko saariston kauneimmat venevajat. Ja kuuleman mukaan myös ihastuttavin hotelli, Hyppeis Värdshus, joka sattui olemaan täynnä meidän vierailumme aikana. 

_________________________________________________

KORPPOO

Korppoossa olen vieraillut muutaman kerran aikaisemminkin. Edelleen tuo paikka on mielestäni hyvin viehättävä. Kun tulee lossilla Houtskäristä Galtbyn satamaan, löytää paikalliset muutamat venevajat heti oikealta. Ja koska meillä pitkän matkan kulkijoilla oli kova nälkä, suuntasimme matkamme samantien Verkanin vierasvenesataman Buffalo-ravintolaan syömään. Tämän ruokailu-vinkin saimme mukavilta kanssamatkustajilta, joiden kanssa ajoimme koko alkumatkan peräkkäin lossilta toiselle.

Korppoon kirkonkylän välittömässä läheisyydessä sijaitsee kotiseutumuseo, joka avaa ovensa vasta kiivaimpaan kesäsesonkiin, mutta minäpä kävin tutustumassa siihen ulkoa käsin.

Yksi korppoon ”must-visit” -kohde meille naisille on ihanaisen Terhin luotsaama Amalias hem -putiikki. Sieltä jää aina jotain ihanuuksia käteen. Nyt mukaani lähti kaunis kukkatunika, joka on tällaiselle vannoutuneelle mustaan pukeutujalle varsinaisen räväkkä muutos.

Vaikka aina etsimällä etsin mitä idyllisempiä ja erikoisimpia paikkoja yöpyä, oli meidän Korppoon ”kotimme” kuitenkin tästä poiketen melko tavanomainen hotelli. Yövyimme Hotelli Korpoströmissä, joka sijaitsee Åbo Akademin ylläpitämässä Saaristokeskus Korpoströmissä. Sijainti on mitä parhain meren välittömässä läheisyydessä. Täältä löytyy hotellin lisäksi ravintola, kauppa, vierasvenesatama sekä näyttelytiloja, joihin on kesäksi tulossa taidetta. Jos tänne tulee vierailulle, niin muistakaa tämä: Käynti vastaanottoon ja ravintolaan on rakennuksen meren puolelta. Me seikkailimme tovin rakennuksen takana ja toisessa päädyssä, ennenkuin asia selvisi. 

________________________________________________

NAUVO

Nauvo on saarista suurin, tai ainakin se tuntuu siltä. Täällä me ajelimme ristiin rastiin ja nautimme mutkittelevista maanteistä, maalaismaisemista ja saaristolaistunnelmasta.

Nauvon vierasvenesatama ja ranta ovat ehkä saariston vilkkaimmat. Täällä todella monet palvelut on keskitetty rantaan ja siinä on kyllä oma ihana viehätyksensä. Rannassa kävellessämme päätimme pistäytyä illan päätteeksi vielä Båthuset-ravintolassa, ja tämä oli kyllä täysosuma. Ruoka oli todella hyvää.

Nauvossa yövyimme Köpmansin Bed & Breakfastissa, jota ei voi olla huomaamatta, kun saapuu Nauvon keskustaan. Se erottuu muista rakennuksista pirteän keltaisena puutalona, ihastuttavine sinisine ovineen. Samassa rakennuksessa toimii myös kahvila-ravintola.

Tästä majapaikasta täytyy sanoa, että oli kyllä hyvällä maulla, simppeliin saaristolaistyyliin remontoitu nämä huoneet. Samoin kuin koko kahvila. Täällä oli ilo yöpyä. 

_________________________________________________

SEILI

Oooooh – Mikä ihana saari ja mikä ihanan rauhallinen ja kiireetön tunnelma. Tämä on Seili. Tykästyin saareen ihan samantien, kun astuin laiturille. Aamun mystinen merisumu hieman vielä vahvisti tätä tunnelmaa.

Seilin saarelle pääsee Nauvosta ja Rymättylästä. Me jätimme auton Nauvoon ja hyppäsimme paattiin ilman sitä, sillä täällä ei autoja suosita. Eikä sitä saarella kyllä oikeastaan tarvitakaan. Postilaiturista on matkaa päärakennukselle alle kilometri, joten sen ja muut saaren lyhyet matkat taittaa hyvin jalan.

Seilin saari on vanha ”sairaalasaari”. Alunperin 1600- ja 1700 -luvulla tänne sijoitetut leprapotilaat elivät saarella muusta maailmasta eristettynä. Eikä paluusta mantereelle ollut silloin tietoakaan, sillä lepraan ei tuohon aikaan ollut parannuskeinoja.

Kun saaren viimeinen leprapotilas menehtyi 1785, alettiin sinne siirtää mielisairaita. 1800-luvulla pääsaarelle rakennettiin siellä nykyäänkin sijaitseva iso sairaalarakennus potilaita varten.

Seilin sairaala lakkautettiin 1962, jolloin rakennukset siirtyivät Turun yliopiston Saaristomeren tutkimuslaitoksen käyttöön.

Vuodesta 2017 lähtien saarella on päässyt vierailemaan myös turistit. Sinne on avattu kahvila-ravintola, vierasvenesatama sekä erinäisiä majoitustiloja. 

Me yövyimme saarella rakennuksessa, jota kutsutaan Fyyriksi. Tämä tulee ruotsinkielen sanasta fyr, joka puolestaan tarkoittaa majakkaa. Tarina kertoo, että rakennuksen toisen kerroksen ikkunalla on poltettu aikoinaan majakkavaloa laivoja varten.

Fyyri on rakennettu alunperin sairaalan taloudenhoitajan ja päällysmiehen virka-asunnoksi C.L. Engelin laatimien piirustusten mukaan. Tämä historia viehätti minua todella paljon, kun varasin tätä majoitusta. Pakko silti myöntää, että herra Engel varmaan kääntyisi haudassaan, jos tietäisi, että tämän kauniin  asunnon lattiat on päällystetty muovimatoin, keittiö on pääosin mdf-levyä ja pesutilojen putkistot ovat jo valitettavasti parhaat päivänsä nähneet. Jos näiltä pystyy sulkemaan silmänsä, on kokemus mitä idyllisin. Itse ainakin nukuin todella hyvin. Vanhat hirsiseinät ja saaristoilma saavat aina ihmeitä aikaan.

Jos Seilin kauniille saarelle matkustaa, kannattaa siellä ehdottomasti osallistua opastettuun kiertokävelyyn. Näin saaren historiasta ja sen eri rakennuksista saa enemmän tietoa. Samalla pääsee myös katsastamaan sairaalan alkuperäisessä asussa säilytetyn potilashuoneen sekä upean, saarella sijaitsevan kirkkorakennuksen.

_________________________________________________

PARAINEN

Kun seilasimme takaisin Seilin saarelta ja paikallistimme auton, ajoimme seuraavaksi Paraisille. Paljon en tutustunut kaupunkiin etukäteen, mutta paikanpäällä meille selvisi, että kirkon läheisyydessä sijaitsee kaunis kaupunginosa, jonka nimi on Vanha Malmi ja että Paraisten kalkkilouhos on ihan OIKEASTI todella vaikuttava livenä. Yksikään siitä otettu valokuva ei valitettavasti anna sille oikeutta. Se pitää kokea paikanpäällä. Niin, ja sekin selvisi, että rannassa sijaitsee kauniita kirsikkapuita, joiden kukintaa piti myös päästä kuvailemaan.

Yöksi suuntasimme Pensarin saarelle, jonne kuljettiin lossilla. Ja jos on näin toukokuussa liikkeellä – tai vilkkaampien kesäkuukausien ulkopuolella, kannattaa varmistaa, pitääkö lossi tilata erikseen. Hotelli-ravintola Sandvik hoiti lossitilauksen sen meidän puolestamme, sillä tätä emme olisi tienneet ja voi olla, että olisimme edelleen lossirannassa odottelemassa, jos asia ei olisi tullut puheeksi.

Pensarin saarella on toiminut 1900-luvun alussa vapaajoukkojen tukikohta sekä Suomen laivaston harjoitusalue. Sittemmin sotilasalueet myytiin kalkkivuoriyhtiön virkistyskäyttöön ja nykyisin siellä toimii Sadvikin lomakeskus.

Saareen päästyämme ympärille laskeutui sakea merisumu, joka vain lisäsi mielestäni tuon paikan nostalgisuutta. Hyvin oli aistittavissa entisajan kesätunnelmat. Ja mielessäni melkein kuulin, kun lapset polskahtelivat laitutreilta veteen samalla, kun aikuiset kuuntelivat radiota ja tekivät ristisanatehtäviä kesähatut päässä.

_________________________________________________

NAANTALI

Iiiks, ihana Naantali – Yksi minun ehdoton kestosuosikkini. Naantalin vanha kaupunki ja ranta ovat jotain sellaista, mitä ei kyllä muualta löydä. Täällä on kaunista ja siistiä. Voisin kuljeksia pitkin kujia ja merenrantoja aamusta iltaan ja päivästä toiseen.

Minun rakas ystävättäreni asuu Naantalissa ja pitää siellä Pop lifestyle-puotia ja sehän pitää käydä joka vuosi katsastamassa. Kesän ihanuuksia oli jo vaikka millä mitoin ja lisää kuulemma tulossa. Kotiin viemisinä oli minullakin kassissa keltainen, pellavainen keittiöpyyhe, Himalajan suolaa sekä joustavat kesähousut.

Tämä puoti ei muuten sijaitse lähelläkään rantaa, vaan on heti autolla kaupunkiin tultaessa oikealla, St 1-bensa-aseman kanssa samassa talossa. Ajattelin vain kertoa, sillä monet sitä aina kyselevät, kun eivät ole siihen törmänneet kaupungilla.

Lounasvinkkinä kävimme testaamassa Kultaranta Resortissa sijaitsevan Heineken House-ravintolan, jonka pitsat olivat kyllä nam ja slurps. Iso suosittelu siis kaikille pitsan ystäville.

Naantalissa yövyimme Tammiston tilalla. Ja kuten kuvista näette, on miljöö todella ihastuttava. Tilalla avattiin juuri uusi ravintola, Tammiston Kuulas ja me ehdätimme parahiksi juuri alta pois, ennenkuin siellä vietettiin avajaisia.

Reissumme päätteeksi kävimme tutustumassa Maskussa sijaitsevaan, vuonna 1655 rakennettuun Louhisaaren Kartanoon.

Tämä on vanha Flemingin suvun barokkikartano, jonka he sittemmin joutuivat 1700-luvun lopulla myymään rahahuolien vuoksi Mannerheim-suvulle. Louhisaaren kartanolinna on Suomen marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheimin syntymäkoti. Ja upea koti se onkin. 

Tarina kertoo, että marsalkka on syntynyt täällä alla olevan kuvan sinisessä makuuhuoneessa, mutta tiedon paikkansapitävyyttä on hieman alettu kyseenalaistamaan, sillä perheen omat henkilökohtaiset tilat sijaitsivat linnassa ihan toisaalla. 

Ja vaikka linna on upea, niin sydämeni lämpesi erityisesti näille pihapiirissä oleville matalille talousrakennuksille. Näistä toisessa on toiminut linnan keittiö ja toisessa oli tiloja huollolle ja käsitöiden tekijöille.

____________________________________________________________

Toivottavasti vinkeistämme, tästä matkapäiväkirjasta ja näistä monista kuvista oli sinulle iloa. 

Nähtäväksi jää, mihin seuraavaksi suunnistamme.