Sielunmaisemia

Tämä on minun sielunmaisemani. Tai itseasiassa yksi niistä.

Käykö teille koskaan niin, että toisinaan oma sielunmaisema muuttuu? Välillä se voi olla suurkaupungin silhuetti, joka piirtyy ilta-aurinkoa vasten. Toisinaan se voi olla lämmittävä takkatuli. Ja joskus taas rauhoittava merenranta.

Itse uskon ihan täysillä siihen, että sielu kaipaa erilaisia maisemia ja hetkiä aina sen mukaan, mitä se tarvitsee. Vähän niinkuin kehokin kaipaa lepoa ja huolenpitoa silloin, kun se alkaa oireilemaan. Niitä pitää oppia vain lukemaan itsestään.

Minulle tämä aamuhetki Yyterissä antoi voimaa ja rauhaa. Ja vitsit, miten upeita, orgaanisia muotoja meri ja tuuli olivat minulle tehneet. Kaunista ja niin seesteistä.