Tähän ikään kun tulee, niin on jo ehtinyt opetella anteeksiantamisen jaloa taitoa muutamia kertoja. Ja vaikka olen siinä tänä päivänä huomattavasti parempi, kuin parikymppisenä, niin opettelemista riittää ihan varmasti koko loppuelämäksi.
Sain kuitenkin varsinaisen ahaa-elämyksen, kun ymmärsin, että se ei koske vain ympärilläni olevia ihmisiä, vaan ihan yhtä paljon minua itseäni.
Minulla on ollut tapana soimata itseäni epäonnistumisista ja vääristä valinnoista, ja se jos joku syö ihmistä sisäisesti. Ymmärrän sen nyt, että olen ihan yhtä erehtyväinen ja epätäydellinen, kuin kaikki muutkin, ei siitä mihinkään pääse. Auts!
Mistä siis johtuu, että itselleen on vaikeampi olla armollinen ja antaa anteeksi?
Se voi johtua siitä, että on nuoruudessa asettanut omalle elämälleen tiettyjä päämääriä ja tavoitteita ja reippasti yli nelikymppisenä ymmärtääkin oman itsen rajallisuuden ja sen, että elämä ei mennytkään ihan niinkuin sitä aikoinaan suunnitteli.
Se voi johtua myös siitä, että sitä kuvittelee olevansa vähemmän erehtyväinen, kuin muut, kunnes herää yhtenä päivänä ja tajuaa, ettei se ole ollenkaan totta.
Tai se voi myöskin johtua siitä, että on lahjakkaasti kaatanut epäonnistumiset toisten niskaan, joten on nähnyt ne vain muiden virheinä, eikä omina.
Syitä voi olla todellakin monia. Ja se, mikä pätee yhteen, ei välttämättä pidä paikkaansa toisen kohdalla.
Joka tapauksessa, itsetutkiskelua tarvitaan, ja ymmärrystä ja armollisuutta.
Olenkin tullut siihen lopputulokseen, että suurin lahja, jonka itselleen voi tässä vaiheessa antaa, on ymmärtää se, että niin kutsutut epäonnistumiset ovat olleet vain kasvun paikkoja elämässä. Onhan se totta, että minä en olisi minä ilman niitä kaikkia kivikkoja ja karikkoja, joita olen elämäni aikana läpikäynyt.
Ja hassuinta tässä kaikessa on kuitenkin se, että kun olen miettinyt elämääni taaksepäin, niin en jättäisi edelleenkään mitään tekemättä tai kokematta, vaikka näin jälkikäteen tiedän, että mikä on toiminut ja mikä ei.
Yksi kommentti postauksessa “ANNA ANTEEKSI – myös itsellesi!”
Unknown
Ihana postaus! Ja ihana tää sun blogi muutenkin.
Olen niin samaa mieltä tuosta anteeksiannosta, että myös itselleen kannattaa antaa anteeksi. Ja koko maailmalle. Olen aikanaan joutunut paljon tätä asiaa käsittelemään ja siitä myös blogissa ja kirjoissani kirjoittanut.
Se on ollut yksi elämäni suurimpia oivalluksia. Se, että annan anteeksi, auttaa ennen kaikkea minua itseäni.
Palaan tänne ihan varmasti, mahtava, että löysin tän Lifien sivun kautta.
Terkuin Jenny/www.vastaiskuankeudelle.fi
Outi Krimou/Outi's life
Olla armollinen itselleen on paljon vaikeampaa kuin olla armollinen toiselle. Mitään en minäkään kadu, mutta en niitä toistekaan haluaisi tehdä tai kokea. Näköjään olen oppinut näistä kuitenkin.
Ihanaa torstaita Frida <3
Minna, Meidän Harmoniaa
Ihana postaus <3 Kyllä itselle pitää olla armollinen ja kaikella kokemalla on tarkoitus. Niillä ikävilläkin. Ihanan oivaltamisen olet tehnyt sen myötä taas yhtä oppia rikkaampi <3
Jenni S. Big mamas home
Ihana postaus tällaiseen harmaaseen marraskuun aamuun. <3 Allekirjoitan joka kohdan tuosta tekstistä. Itse olen joutunut jo näin nuorella iällä opettelemaan sen itselle anteeksi antamisen. Mä olen tehnyt muutaman ison virheen tässä kymmenen vuoden sisällä ja koska niitä ei voi pyyhkiä pois, niiden kanssa on vain opittava elämään ja annettava itselle anteeksi. Ei se maailma ole kuitenkaan niihin loppunut, joten nenä pystyyn ja kohti uusia virheitä, koska niitä varmasti tulee. Onneksi olen tehnyt myös oikeita ratkaisuja.
//Terhi
Hyvää pohdintaa. Itseäni ottaa välillä päähän oman blogini pinnallisuus. Haluan sen sellaisena pitää, enkä sukeltaa syviin vesiin, koska pelkään vain valittavani. Mutta eihän sen niin tarvitse olla. Kiitos tästä, sain ajattelemisen aihetta.
Sari Kotokunnaalta
Ihanan positiivinen postaus! Itse olen viime aikoina päässyt viimein irti liiallisesta muiden miellyttämisen tarpeesta. Varsinkin läheisten ihmisten mielipiteitä tulee kuunneltua liikaa, kun oikeasti pitäisi pysyä vain rehellisenä itselleen. On vapauttavaa tajuta, että oma varmuus riittää päätöksientekoon. Muut voivat olla muuta mieltä, mutta minun ei sitä tarvitse kuunnella. 🙂
Hannis
Hei hyvää pohdintaa ja hienot kuvakulmat! En tiedä, milloin ootkaan käynyt noita napsimassa, mutta samoissa paikoissa kävin itse maanantaina 😀 Lapset halusivat nähdä kirkon sisältä, joten siellä sitten käytiin!
Jossu / Maailman Paras Paikka
Ihana ihana postaus! Ja itselleen anteeksiantaminen on todellakin vaikeaa… Minäkin olen monesti huomannut märehtiväni, miten asiat saattaisivat olla, jos olisin silloin ja silloin valinnut toisin (=oikein). Mutta menneille ei mahda mitään, niistä on vain otettava opiksi. Ehkä se anteeksiantaminen voisikin olla sitä, että seuraavalla kerralla osaa valita viisaammin… 🙂
Lady of The Mess
Hieno postaus, Frida! Ja olla itselleen armollinen on sellainen läksy elämässä, että kun sen oppii, osaa helpommin myös muita armahtaa. Eihän se elämä aina mene niin kuin sen suunnitteli – ei sinne päinkään – ja nekin virheet, jotka pahimmilta tuntuivat, veivät elämää tähän päivään. Ihan hyvään sellaiseen.
Frida - Visualaddict
Kiitos, Jenny!
Onneksi näitä oivalluksia tulee, ennenkuin istuskelee keinutuolissa… tätä vauhtia meistä molemmista tulee vanhoja ja viisaita 🙂
Frida - Visualaddict
Voih – niin totta! Sitä voisi ottaa hieman rennommin myös itsensä suhteen. Väitän silti, että kaikesta selviytyy ja kaikesta oppii, joten ollaan kiitollisia jokaisesta kivikosta ja vastoinkäymisestä, mitä tiellemme on sattunut 🙂
Frida - Visualaddict
Niinpä… Tämä on mun elämä ja se on mun näköinen ja se on tuonut minut juuri TÄHÄN!
Frida - Visualaddict
Kuka tahansa osaa olla jälkiviisas, mutta todellista taitoa on oppia omista virheistä ja olla toistamatta niitä… ainakaan montaa kertaa 🙂
Frida - Visualaddict
Kiitos, Terhi 🙂
Jokaisen blogi saa (ja sen pitää) olla juuri sen näköinen, kuin itse haluaa… mulla oli tällainen päivä:)
Frida - Visualaddict
Loistava oivallus… tuota samaa minäkin olen opetellut ja ikä on osittain auttanut siinä. Enää ei ole niin tärkeää vain miellyttää muita 🙂
Frida - Visualaddict
Maanantaina minäkin siellä pyörin – enkä oikeastaan tiedä, miksi menin edes sisälle kirkkoon, kun ihan muualle oli matka 🙂
Frida - Visualaddict
Kiitos, kiitos, Jossu…
Kyllä tämä elämä on sellaista opintietä, että oksat pois. Onneksi välillä saa oivalluksia ja availee silmiä 🙂
Frida - Visualaddict
Juuri näin… mahtavinta onkin huomata, että elämä on hyvää!
Vaikka mitä onkin sattunut ja tapahtunut, niin tämä elämä on oma – ja hyvä sellainen <3
Tiina
Niinpä… Kuules kultsi, jos sen itselleen anteeksi antamisen taidon jostakin löydät niin tuo se sitten tänne, tai ainakin opeta se myös minulle. Ihan samoissa vesissä kamppailen itsekkin, milloin sitä oppisi hyväksymään itsensä. (?)
Halit ♥ Tiina
Anne
Ihanan viisaasti oivallettu. Kirjoitat niin kauniisti. Kun on armollinen itselleen, voi olla sitä myös toisille. Ja armo on se millä menemme eteenpäin, elämämme jokaisena päivänä. Armollista ja ihanaa Joulua sinulle!
Frida - Visualaddict
Joo, toihan on hyvä – mä tuon sen tullessani, sitten kun tulen 🙂
Haleja myös sinulle, Tiina <3
Frida - Visualaddict
Kiitos, Anne!
Loistavaa kuulla, että olen oivaltanut jotain suurta… tunnelmallista ja onnellista joulunalusaikaa myös sinulle 🙂
Pääsin todistamaan kaunista jouluaamua Meri-Yyterin kallioille. Tuttuun tapaani heräsin paljon ennen muita, keitin itselleni aamukahvit ja lähdin etsimään uusia polkuja …
Hyvää maanantaita teille, ihanaiset! Minun päiväni lähti käyntiin sillä, että aloin vaihtamaan lamppua meidän ruokailutilaan. Tuolla kallion päällä, pihatalossa oli …
Olen nyt katsellut tätä tavarapaljoutta meillä kotona, ja päättänyt pyyhkäistä alkuun ”Friidun myydän- säljes”-kampanjan. Tänään myynnissä on kaksi Pariisi-canvastaulua, jotka …
ANNA ANTEEKSI – myös itsellesi!
Tähän ikään kun tulee, niin on jo ehtinyt opetella anteeksiantamisen jaloa taitoa muutamia kertoja. Ja vaikka olen siinä tänä päivänä huomattavasti parempi, kuin parikymppisenä, niin opettelemista riittää ihan varmasti koko loppuelämäksi.
Sain kuitenkin varsinaisen ahaa-elämyksen, kun ymmärsin, että se ei koske vain ympärilläni olevia ihmisiä, vaan ihan yhtä paljon minua itseäni.
Minulla on ollut tapana soimata itseäni epäonnistumisista ja vääristä valinnoista, ja se jos joku syö ihmistä sisäisesti. Ymmärrän sen nyt, että olen ihan yhtä erehtyväinen ja epätäydellinen, kuin kaikki muutkin, ei siitä mihinkään pääse. Auts!
Mistä siis johtuu, että itselleen on vaikeampi olla armollinen ja antaa anteeksi?
Se voi johtua siitä, että on nuoruudessa asettanut omalle elämälleen tiettyjä päämääriä ja tavoitteita ja reippasti yli nelikymppisenä ymmärtääkin oman itsen rajallisuuden ja sen, että elämä ei mennytkään ihan niinkuin sitä aikoinaan suunnitteli.
Se voi johtua myös siitä, että sitä kuvittelee olevansa vähemmän erehtyväinen, kuin muut, kunnes herää yhtenä päivänä ja tajuaa, ettei se ole ollenkaan totta.
Tai se voi myöskin johtua siitä, että on lahjakkaasti kaatanut epäonnistumiset toisten niskaan, joten on nähnyt ne vain muiden virheinä, eikä omina.
Syitä voi olla todellakin monia. Ja se, mikä pätee yhteen, ei välttämättä pidä paikkaansa toisen kohdalla.
Joka tapauksessa, itsetutkiskelua tarvitaan, ja ymmärrystä ja armollisuutta.
Olenkin tullut siihen lopputulokseen, että suurin lahja, jonka itselleen voi tässä vaiheessa antaa, on ymmärtää se, että niin kutsutut epäonnistumiset ovat olleet vain kasvun paikkoja elämässä. Onhan se totta, että minä en olisi minä ilman niitä kaikkia kivikkoja ja karikkoja, joita olen elämäni aikana läpikäynyt.
Ja hassuinta tässä kaikessa on kuitenkin se, että kun olen miettinyt elämääni taaksepäin, niin en jättäisi edelleenkään mitään tekemättä tai kokematta, vaikka näin jälkikäteen tiedän, että mikä on toiminut ja mikä ei.
Eikös se olekin jo iso askel eteenpäin?
Yksi kommentti postauksessa “ANNA ANTEEKSI – myös itsellesi!”
Unknown
Ihana postaus! Ja ihana tää sun blogi muutenkin.
Olen niin samaa mieltä tuosta anteeksiannosta, että myös itselleen kannattaa antaa anteeksi. Ja koko maailmalle. Olen aikanaan joutunut paljon tätä asiaa käsittelemään ja siitä myös blogissa ja kirjoissani kirjoittanut.
Se on ollut yksi elämäni suurimpia oivalluksia. Se, että annan anteeksi, auttaa ennen kaikkea minua itseäni.
Palaan tänne ihan varmasti, mahtava, että löysin tän Lifien sivun kautta.
Terkuin Jenny/www.vastaiskuankeudelle.fi
Outi Krimou/Outi's life
Olla armollinen itselleen on paljon vaikeampaa kuin olla armollinen toiselle. Mitään en minäkään kadu, mutta en niitä toistekaan haluaisi tehdä tai kokea. Näköjään olen oppinut näistä kuitenkin.
Ihanaa torstaita Frida <3
Minna, Meidän Harmoniaa
Ihana postaus <3 Kyllä itselle pitää olla armollinen ja kaikella kokemalla on tarkoitus. Niillä ikävilläkin. Ihanan oivaltamisen olet tehnyt sen myötä taas yhtä oppia rikkaampi <3
Jenni S. Big mamas home
Ihana postaus tällaiseen harmaaseen marraskuun aamuun. <3 Allekirjoitan joka kohdan tuosta tekstistä. Itse olen joutunut jo näin nuorella iällä opettelemaan sen itselle anteeksi antamisen. Mä olen tehnyt muutaman ison virheen tässä kymmenen vuoden sisällä ja koska niitä ei voi pyyhkiä pois, niiden kanssa on vain opittava elämään ja annettava itselle anteeksi. Ei se maailma ole kuitenkaan niihin loppunut, joten nenä pystyyn ja kohti uusia virheitä, koska niitä varmasti tulee. Onneksi olen tehnyt myös oikeita ratkaisuja.
//Terhi
Hyvää pohdintaa. Itseäni ottaa välillä päähän oman blogini pinnallisuus. Haluan sen sellaisena pitää, enkä sukeltaa syviin vesiin, koska pelkään vain valittavani. Mutta eihän sen niin tarvitse olla. Kiitos tästä, sain ajattelemisen aihetta.
Sari Kotokunnaalta
Ihanan positiivinen postaus! Itse olen viime aikoina päässyt viimein irti liiallisesta muiden miellyttämisen tarpeesta. Varsinkin läheisten ihmisten mielipiteitä tulee kuunneltua liikaa, kun oikeasti pitäisi pysyä vain rehellisenä itselleen. On vapauttavaa tajuta, että oma varmuus riittää päätöksientekoon. Muut voivat olla muuta mieltä, mutta minun ei sitä tarvitse kuunnella. 🙂
Hannis
Hei hyvää pohdintaa ja hienot kuvakulmat! En tiedä, milloin ootkaan käynyt noita napsimassa, mutta samoissa paikoissa kävin itse maanantaina 😀 Lapset halusivat nähdä kirkon sisältä, joten siellä sitten käytiin!
Jossu / Maailman Paras Paikka
Ihana ihana postaus! Ja itselleen anteeksiantaminen on todellakin vaikeaa… Minäkin olen monesti huomannut märehtiväni, miten asiat saattaisivat olla, jos olisin silloin ja silloin valinnut toisin (=oikein). Mutta menneille ei mahda mitään, niistä on vain otettava opiksi. Ehkä se anteeksiantaminen voisikin olla sitä, että seuraavalla kerralla osaa valita viisaammin… 🙂
Lady of The Mess
Hieno postaus, Frida! Ja olla itselleen armollinen on sellainen läksy elämässä, että kun sen oppii, osaa helpommin myös muita armahtaa. Eihän se elämä aina mene niin kuin sen suunnitteli – ei sinne päinkään – ja nekin virheet, jotka pahimmilta tuntuivat, veivät elämää tähän päivään. Ihan hyvään sellaiseen.
Frida - Visualaddict
Kiitos, Jenny!
Onneksi näitä oivalluksia tulee, ennenkuin istuskelee keinutuolissa… tätä vauhtia meistä molemmista tulee vanhoja ja viisaita 🙂
Frida - Visualaddict
Voih – niin totta! Sitä voisi ottaa hieman rennommin myös itsensä suhteen. Väitän silti, että kaikesta selviytyy ja kaikesta oppii, joten ollaan kiitollisia jokaisesta kivikosta ja vastoinkäymisestä, mitä tiellemme on sattunut 🙂
Frida - Visualaddict
Niinpä… Tämä on mun elämä ja se on mun näköinen ja se on tuonut minut juuri TÄHÄN!
Frida - Visualaddict
Kuka tahansa osaa olla jälkiviisas, mutta todellista taitoa on oppia omista virheistä ja olla toistamatta niitä… ainakaan montaa kertaa 🙂
Frida - Visualaddict
Kiitos, Terhi 🙂
Jokaisen blogi saa (ja sen pitää) olla juuri sen näköinen, kuin itse haluaa… mulla oli tällainen päivä:)
Frida - Visualaddict
Loistava oivallus… tuota samaa minäkin olen opetellut ja ikä on osittain auttanut siinä. Enää ei ole niin tärkeää vain miellyttää muita 🙂
Frida - Visualaddict
Maanantaina minäkin siellä pyörin – enkä oikeastaan tiedä, miksi menin edes sisälle kirkkoon, kun ihan muualle oli matka 🙂
Frida - Visualaddict
Kiitos, kiitos, Jossu…
Kyllä tämä elämä on sellaista opintietä, että oksat pois. Onneksi välillä saa oivalluksia ja availee silmiä 🙂
Frida - Visualaddict
Juuri näin… mahtavinta onkin huomata, että elämä on hyvää!
Vaikka mitä onkin sattunut ja tapahtunut, niin tämä elämä on oma – ja hyvä sellainen <3
Tiina
Niinpä… Kuules kultsi, jos sen itselleen anteeksi antamisen taidon jostakin löydät niin tuo se sitten tänne, tai ainakin opeta se myös minulle. Ihan samoissa vesissä kamppailen itsekkin, milloin sitä oppisi hyväksymään itsensä. (?)
Halit ♥ Tiina
Anne
Ihanan viisaasti oivallettu. Kirjoitat niin kauniisti. Kun on armollinen itselleen, voi olla sitä myös toisille. Ja armo on se millä menemme eteenpäin, elämämme jokaisena päivänä. Armollista ja ihanaa Joulua sinulle!
Frida - Visualaddict
Joo, toihan on hyvä – mä tuon sen tullessani, sitten kun tulen 🙂
Haleja myös sinulle, Tiina <3
Frida - Visualaddict
Kiitos, Anne!
Loistavaa kuulla, että olen oivaltanut jotain suurta… tunnelmallista ja onnellista joulunalusaikaa myös sinulle 🙂
Voisit olla kiinnostunut näistä
Jouluaamu
Pääsin todistamaan kaunista jouluaamua Meri-Yyterin kallioille. Tuttuun tapaani heräsin paljon ennen muita, keitin itselleni aamukahvit ja lähdin etsimään uusia polkuja …
Maanantai on paras lampunvaihtopäivä :)
Hyvää maanantaita teille, ihanaiset! Minun päiväni lähti käyntiin sillä, että aloin vaihtamaan lamppua meidän ruokailutilaan. Tuolla kallion päällä, pihatalossa oli …
Myydään – Säljes
Olen nyt katsellut tätä tavarapaljoutta meillä kotona, ja päättänyt pyyhkäistä alkuun ”Friidun myydän- säljes”-kampanjan. Tänään myynnissä on kaksi Pariisi-canvastaulua, jotka …