Porissa jazzailemassa

Täällä mä taas olen, Porissa nimittäin. Nauttimassa lisää tämän kaupunkin superkesästä, nyt jazzin merkeissä.

Nämä bileet on aloitettu jo kauan kauan sitten, jopa ennen minun syntymääni, vuonna 1966. Joten voitte kuvitella, että me syntyperäiset porilaiset olemme kasvaneet kiinni näihin festivaaleihin. Sanonta ”Ei kesää ilman Porin Jazzeja” pitää siis todellakin paikkansa. Toiset odottavat niitä hymyssä suin ja toiset odottavat sormet näppäimillä sitä, että pääsevät kirjoittamaan taas yleisöosastolle, kuinka taas musiikki raikaa kaupungissa aivan liian lujaa ja aivan liian myöhään illalla.

Tällaiselle syntyperäiselle porilaiselle nämä merkitsevät nykyään sitä, että pääsee tapaamaan vanhoja tuttuja, sillä melkein kaikki täältä poismuuttaneet haluavat palata tänne ainakin kerran kesässä, jazzeille.

Itse tulin tänne eilen ja ihan pakko oli ensimmäiseksi päästä tutustumaan uuteen jazzpuistoon. Meillä ei siis enää ole jazzkatua jokirannassa, koska SuomiAreena on vallannut alueen itselleen. Mutta meilläpä on jazzpuisto, joka on nyt sijoitettu Kokemäenjoen vastarannalle, Kirjurinluotoon.

Porilaiseen tapaan olin itsekin ensin sitä vastaan (tietenkin), mutta siellä visiteerattuani lämpenin ajatukselle aika nopeasti. Tällä muutoksella on Kirjurinluodossa sijaitseva vanha, nostalginen Lokkilava saatu takaisin aktiivikäyttöön ja siellä pidetäänkin tänä vuonna monia ilmaiskonsertteja. Mahtavaa!