Suomenlinnassa

Minä elän ihan täysin tunteella.

Silloin, kun elämääni alkaa muodostua liikaa rutiineja, niin huomaan aika vahvasti pyristeleväni niitä vastaan. Haluan niinä hetkinä tehdä jotain ihan muuta. Joskus päädyn laiskottelemaan ja toisinaan – itseasiassa hyvin usein – nappaan kameran kainaloon ja lähden jonnekin. Usein vain hyppään autoon ja katson, mihin päädyn. Ja kun pääsen takaisin kotiin, niin rutiinitkin sujuvat taas melkein lauleskellen.

Tällä viikolla on aika isosti ollut tylsät hommat päällimmäisenä ajatuksissa. Meillä on muutto ensi keskiviikkona ja nyt juuri 70 tyhjää muuttolaatikkoa tuijottaa minua syyttävästi tuossa olohuoneen nurkassa.

Niinpä minä päätin ennaltaehkäistä pakkaamisen mukanaan tuomaa tylsistymistä ja lähdin rakkaan ystäväni kanssa päiväksi Suomenlinnaan. Moni saattaisi ajatella, että tämä on idioottimaista, kun on niin paljon muutakin tekemistä. Mutta uskokaa kun sanon; päivä kauniissa Suomenlinnan maisemissa, hyvässä seurassa, kamerat lauleskellen, antoi minulle niin paljon virtaa, että nyt muuttolaatikotkin täyttyvät melkein itsestään. Tai no, kolme niistä on täytetty, mutta kun saan tämän tekstin kirjoitettua, niin laitan musiikin soimaan, jatkan pakkaamista ja tanssahtelen aina välillä.